Suurin osa tuntemistani ihmisistä toivoo kaikenlaista, turhaakin tavaraa. Uutta kännykkää, tietokonetta, kameraa, uusia vaatteita ja muuta sellaista. Ei siinä mitään, itsekkin toivon, mutta onko se oikeasti tarpeellista. Jos saisitte vain yhden toiveen elämässänne mikä se olisi? Minulla on elämältä yksi suuri toive, mutta tiedän ettei se koskaan enään tule toteutumaan. Se on liian suuri toive, nimittäin terveys.

Monet eivät osaa arvostaa sitä, se on kaikille kuin itsestään selvyys. Mutta sitten kun se on kerran menetetty, ei sitä koskaan saa takaisin. Ennen esim terveystakastuksissa kehuttiin että "perusterve", mutta enään ei voida sanoa niin. Ei ikinä. Olen aina sairas, elämäni tulee olemaan rajoittunutta. Viiden vuoden päästä, en ehkä pystykkään tekemään enään niitä asioita joita haluaisin. Joudun kuolemaani saakka olemaan avustajasta riippuvainen. Onko se muka hienoa elämää, ei todellakaan. Joten arvostakaa sitä terveyttä niin kauan kuin pystytte!

Olen myös huomannut, että kevään/kesän aikana minusta on tullut entistä kömpelömpi. Kompastun ja kaadun helposti, jalkani ovat aina mustelmilla lyötyäni ne johonkin. Myös rasituksessa ranteeni alkavat toimia huonommin, sekä paikat puutuvat paljon entistä helpommin. En tiedä kuvittelenko vain kaiken, vai ovatko ne oikeita oireita. Toivottavasti eivät! En haluaisi ajan menevän ollenkaan eteenpäin, en halua että minusta tulee rajoitteinen. Mutta toisaalta, odotan että pääsen pian opiskelemaan itselleni ammatin ja tekemään sen ammatin töitä! Outoa, mutta odotan myös, että pääsen aloittamaan pistolääkityksen..

Mutta sitten vielä vähän iloisia asioita, musta tuntuu että vihdoin, ensimmäistä kertaa ikinä mulla on oikeita kavereita. En vieläkään luota ihmisiin kunnolla, mutta voin ainakin yrittää, sillä tiedän ettei minua heti jätetä jos teen jotain väärin. Minun ei enään tarvitse olla yksin, minulla on ystäviä. Tää on mulle ihan sairaan iso juttu ja oon tositositosi ilonen siitä. On upeaa voida edes vähän luottaa ihmisiin, ja se on täysin höyhenten ansiota. KIITOS <3