ammattihaaveita

Whii, jo 3 lukijaa. Ihanaa, että haluatte kuunnella mua, arvostan sitä ihan sikana <3

Mä oon aina suunnitellu haluavani valokuvaajaks tai graaffiseks suunnittelijaks tai joksikin sen tyyliseksi. Ajattelin aina, et mun ala on joku valokuvauksee tai mediaan liittyvä. Mulla oli selkeet suunnitelmat, olin ajatellut ja miettinyt jo mihin kouluihin haen. Silti en ollut varma onko musta siihen, mutta halusin silti.
Kuitenkin, oltiin ekaa kertaa lasten neurologilla. lääkäri kerto tuomion ja lähdettiin ottamaan selkäydin näytteitä. Itkin koko ajan kovasti, koko maailma tuntui romahtaneen, ihmiset katselivat säälien. Hoitaja piti koko ajan kädestä ja puhui rauhoittavasti. Otin rauhoittavaa ja itkin vielä vähän lisää, olin aivan murtunut. Kun lääkäri tuli ison neulan kanssa olin aivan hysteerinen (vaikka rauhoittava vaikuttikin aika paljon), mutta hoitaja piti minusta kiinni, ja edelleen puhui kaikkea mukavaa. Se rauhoitti ja toi turvan tunnetta, vaikka piikki sattuikin ja oli epämiellyttävä. Hoitaja myös helpotti oloani ja oli tukena kun selvittelin päätäni rauhoittavan vaikutuksesta.

Kunhan sain selviteltyä ajatuksiani ja mietteitä taudista päätin, että haluan sairaanhoitajaksi. Haluan auttaa muita ihmisiä vaikeassa tilanteessa, haluan luoda turvallisuuden tunnetta ja olla tukena auttamassa. Kuitenkin, sairaanhoitajan työ on tosi stressaavaa välillä, ja muutenkin rasittavaa, pelkään etten pysty siihen. Pelkään, etten pysty opiskelemaan tarpeeksi, pelkään että sairaus alkaa vaikuttamaan pian. Kuitenkin, mulla on vielä ysi jäljellä ja sitten opinnot, niin hyvinhän mulla voi siinä ajas tulla jotain pahojakin oireita, toivon toki ettei tulis. Pelottaa silti, ja jos en pysty tekemään sitä työtä, en tie yhtään mitä muuta haluan. Mulla on suunta mitä haluan tehä, ja vahva halu tehä sitä. Mitä jos en pystykää, jos oon liian vammanen siihen?
Toivon, että pystyn joskus työskentelemään sairaanhoitajana, erityisesti neurologian osastolla työskenteleminen olisi haaveena. Mutta katsotaan mitä aika näyttää, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Alan opiskelemaan alalle, ja kokeilen niin pitkään kuin pystyn. Toivon, että joskus musta vois olla apuna jollekin sairaanhoitajana, tai edes muuten vain.
Mun päässä oli tästä asiasta niin paljon ajatuksia, että oon ihan varma että unohin jotain.